Kirjaimellisesti!

Lauantaina Uudellamaalla koettiin pieni maanjäristys, voimakkuudeltaan 2,6 magnitudia. Myöhemmin selvisi, että järistyksen keskus on meiltä noin kilometrin päässä.

Täytyy sanoa, etten olisi ikinään voinut kuvitella kokevani vastaavaa kotonani. Oltiin kotona leipomassa Veikon ristiäisiin kun järistys tapahtui.  Se ääni mikä tuosta maanjäristyksestä tuli, oli jotain uskomatonta. Talo tärisi ja ääni oli korvia huumaava.

Talomme selvisi ilman vaurioita mutta reilun kuuden kilometrin päässä, oli kasvatin perheessä talosta sokkeli murtunut ja autotallin lattia halki. Ilmeisesti muuallakin on raportoitu pieniä vaurioita mutta oman kylän tutut selvisivät ilman vaurioita.

Koirat eivät reagoineet järistykseen mitenkään, vasta järistyksen loputtua ja meidän ihmisten alkaessa laukkoa ympäriinsä, alkoivat nekin liikehtiä. Jossakin mediassa oli koiranomistaja kertonut koiran alkaneen vinkua tai piipittää järistyksen aikana. Taitavat olla niin suomalaisia etteivät edes tajunneet että meillä voi tuollaista tapahtua. 🙂 Myöskään mitään ennakoivaa toimintaa en koirien osalta myöskään huomannut.

Olipahan hieno kokemus ja pistää miettimään millainen ääni ja tärinä lähtee voimakkaasta järistyksestä..

Tänään on kevätpäiväntasaus ja meillä sataa lunta. Uusi lumi on vanhan surma?

Kevättä odotellessa muutama kuva viime kesältä. 🙂