Kennel Abysmal

Matkakertomusta Iso-Britannian Thetfordissa käytävistä valjakkourheilun sulanmaan Euroopan Mestaruuskisoista 17. – 20.11. Osallistumme Spencen kanssa koirajuoksuun. Kisojen viralliset sivut löytyvät osoitteesta www.ifss-champs-gb.eu/ ja Facebook sivut

Menossa mukana

---

 

Laiva kahdeksalta Hoek van Hollandin satamassa. Spencellä taas hyvin sujunut yö autossa. Tarkoitus oli ajaa päivän aikana eteläiseen Ruotsiin ja yöpyä siellä. Laiva Suomeen oli varattu tiistai-illaksi. Matka sujui kuitenkin joutuisasti eikä ruuhkia matkalla ollut, joten päätin ajaa yhtä soittoa Hollannista Tukholmaan. 1500 kilometriä taittui 18 tuntiin. Laivan vaihtokin onnistui Siljalla ongelmitta, joten kotona ollaan jo tiistai-iltana.

Hieno reissu alkaa olemaan loppusuoralla.

20.11. sunnuntai

Kisojen päätöspäivä. Yöksi ja aamuksi oli annettu kovantuulen ja voimakkaan vesisateen varoitus. Ilmeisesti yöllä oli vähän sadellut ja tuullut mutta kisapaikalla oli jo ihan hyvä keli yhdeksän aikaan. Aamusta ensimmäisenä kisattiin kickbike luokat. Sieltä Suomeen tuli ensimmäiset mitalit. Jaakko Pitkäselle kahden koiran kärryluokasta EM-kultaa, Maija Nivala naisten yhden koiran kärryluokasta EM-hopeaa ja Petri Kiiskille miesten yhden koiran kärryluokasta EM-pronssia. Heti perään oli valjakoiden vuoro ja myös sieltä Suomeen kaiken värisiä mitaleja. Neljän koiran kärryluokasta Jaakko Pitkäselle EM-kultaa ja Erkki Burklandille EM-pronssia. Kahdeksan koiran kärryluokasta Ville Halmeelle EM-hopeaa. Onnittelut menestyksestä!!

Kärryluokkien jälkeen järjestäjät alkoivat valmistelemaan viestikilpailun lähtö- ja vaihtoaluetta.  Spencen kanssa juostiin avausosuus ja hieman oli perhosia vatsassa lähdön suhteen. Mukana oli yhteensä 19 joukkuetta. Lähtö tapahtui kahdessa rivissä ja me olimme eturivissä keskellä. Riveihin piti mennä hyvissä ajoin valmiiksi kahdestaan koiran kanssa. Tilanne on jännittävä, kun kaikki koirat haukkuvat ja uhkuvat menohaluja radalle. Lähtömerkin tultua, lähdettiin melko kapeaan sumppuun heti. Kaikki koirat kuitenkin keskittyivät vetämiseen eikä mitään kahinoita koirien kesken ollut. Spence ampaisi mahtavasti ahtaisiin väleihin ja pyrki keulille. Otin hieman varovasti lähdön, koska tiesin keulille lähtevän meitä selvästi nopeampia juoksijoita. Meidän vieressä juossut naisjuoksija kompastui johonkin ja kaatuessaan repäisi minun numerolapun selästä. Muutaman sadan metrin jälkeen ainakin meidän etupuolella oleva joukko oli jo löytänyt omat asemansa. Takaa sen sijaan kuului välillä kovaakin huutamista ja käskyttämistä. Liekö siellä ollut jotain hämminkiä. Juostiin koko kolmen kilometrin matka hollantilaisjuoksijan kanssa. Ensimmäinen kilometri mentiin rintarinnan koirat hyvin vierekkäin juoksien. Noin kilometrin jälkeen he menivät meidän edelle ja vaihdossa oi eroa 11 sekuntia. Meidän sijoitus tässä vaiheessa 7. Kärkeen oli kuitenkin jo tullut melko ero. Maija Nivala lähti kakkososuudelle kickbikellä. Kickbike ja polkupyörä osuuksien vaihdon hoitaa juoksija. Kun Maija tuli maaliin, kävin läpsäimessä olalle ja juoksin saattamaan Samppa Nissisen pyöräosuudelle. Loppukirissä Samppa nosti Suomen kahden edellä menneen joukkueen ohi loppusijoitus oli 6. Mitaliin jäi eroa 27 sekuntia. Ei kovin kaukana ollut…

Viestin juoksuosuudesta jäi itselle mahtava fiilis. Adrenaliini oli melko korkealla lähtötilanteessa. Oli hieno juosta isossa porukassa, kun koirat toimivat hyvin! Näitä lisää!

Viestikilpailu päätti kilpailut. Jäljellä oli palkintojenjako, jossa kaksi kertaa kajahti myös Maamme – laulu. Hienon kuuloista!!

Illaksi ajettiin Harwichiin, josta mentiin lautalla Hollantiin.

19.11. lauantai

Toisen kisapäivän aamuna oli kunnolla pakkasta. Auton ikkunat jäässä ja kisareittikin jäisen liukas. Isommat valjakot saivatkin mennä suht liukkaalla radalla aamulla.

Oma päivä alkoi valjakkoajajien avustamisella lähtötilanteissa. Kun 8 ja 4 valjakot oli saatettu matkaan, alkoi omaan suoritukseen valmistautuminen. Reisissä tuntui eilinen juoksu aikalailla. Alkulämmittelyssä paikat kuitenkin avautuivat ja lähtöviivalla olikin jo hyvä tunne. Tuloslistalla 1 sekunnin meitä edellä oleva lähti meitä 30 sekuntia aikaisemmin radalle. Kun oma lähtöaika tuli, oli edellä menevä vielä hyvin näkyvissä pitkällä lähtösuoralla. Spence ampaisi hirveään jahtiin ja saavutettiin melko hyvin edellä menijää. Reilun kilometrin kohdalla ajattelin, että saadaan heidät kiinni. Ero oli kaventunut noin 20 sekuntiin.

Vähän puolen välin jälkeen reitti ylittää tien, jonka varrella itse kisa-alue on. Koirien haukunta ja kuulutukset kuuluvat tuohon kohtaan hyvin. Ylityskohdassa oli myös aika paljon ihmisiä. Kun saavuttiin tuohon kohtaan, Spence hidasti selvästi vauhtia ja liekö kuvitellut että maalissa oltiin. Tässä kohdassa oli myös muilla ollut koirien kanssa hidastelua. Jatkettiin matkaa kuitenkin muttei ihan samalla vedolla kuin siihen asti. Edellä mennyt selkä alkoi pikku hiljaa loittonemaan. Pitkälle loppusuoralle tultaessa ero vaikutti kutakuinkin 30 sekunnilta, joten kaikki piti laittaa peliin, jos meinasi edes yhden päänahan saada. Maalissa eroa oli kuin olikin riittävästi edellä lähteneeseen, 2 sekuntia. Se riitti nostamaan meidät 9. sijalle vajaan sekunnin erolla.

Toisen päivän aika oli muutaman sekunnin hitaampi kuin ensimmäisen päivän. Omiin suorituksiin olen suht tyytyväinen. Kuitenkin hampaankoloon jäi vähän kaivelemaan, kun nyt keskivauhti oli hieman alle 21 km/h ja muutama viikko taaksepäin oman seuran kisoissa (www.uvu.fi) keskivauhti oli 21,5 km/h. Jos tuota vauhtia olisi pystytty pitämään näissäkin kisoissa, olisi sijoitus ollut kuitenkin vain 8. Nämä radat ovat kuitenkin hieman raskaampia juosta, joten ihan hyvä vauhti meidän tasoon. Euroopan ja varmasti myös maailman kärki vain menee julmetun kovaa. Mainittakoon, että kisan voittaja on yksi kovimmista Belgian 800 metrin juoksijoista sekä oli hilkulla päästä Rion olympialaisiin.

Huomenna osallistumme Spence kanssa Suomen viestijoukkueen avausosuudelle. Juoksemme noin 3 kilometrin matkan, jonka jälkeen on kickbike osuus ja viimeisenä osuutena pyöräosuus.

 

18.11. perjantai

Spence piti käyttää yöllä kolmen aikaan tyhjennyksellä. Yllätys oli suuri, kun hotellin respassa istui herrasmies ja toivotti pirteästi Good morning J

Ensimmäinen kisapäivä valkeni pilvettömältä taivaalta. Kisapaikalle mentiin jo 7:30, vaikka oma startti olikin vasta 12:10. Käytiin heti lyhyt jaloittelu ja sen jälkeen Spence juotto 4 tuntia ennen starttia. Itselle puuroa, vaaleaa leipää, pari pähkinää ja banaani aamupalaksi. Tuon yhdistelmän olen todennut hyväksi. Lisäksi noin puolitoista tuntia ennen starttia syön energiapatukan.

Kisat alkoivat pyöräluokilla. Miesten luokassa oli kolme edustajaa ja olin avustamassa lähdössä. Noin puolitoista tuntia ennen starttia aloitin omat valmistautumisrutiinit. Ensin Spencen jaloittelua noin 20 minuuttia. Sen jälkeen Spence takaisin autoon ja kaikki kisavermeet valmiiksi helposti saataville. Seuraavaksi oma lämmittely nousujohteisesti noin 30 minuuttia. Tässä vaiheessa virtaa jo hiki. Verryttelyn jälkeen Spence vielä puun juurella rakon tyhjennyksellä ja sitten kisavermeitä päälle. Normaalisti mennään lähtöpaikalle noin 10 minuuttia ennen starttia mutta nyt mentiin hieman aikaisemmin katsomaan, kun viimeiset pyöräilijät lähtevät radalle. Pyöräluokkien jälkeen oli 10 minuutin tauko ennen meidän starttia, niin ajattelin että Spence näkee jonkun lähtevän radalle. Tuskin tuolla mitään vaikutusta on, sen verran innoissaan se aina radalle lähtee. Mutta itselle se antaa mielenrauhaa.

Startattiin ensimmäisinä vähän reilun viiden kilometrin radalle. Perään lähti 30 sekunnin päästä hallitseva maailmanmestari ja heistä 30 sekunnin päästä toinen ennakolta kovaksi menijäksi tiedetty juoksija. Oma juoksu kulki alusta alkaen hyvin ja Spence uhkui menohaluja. Radan pohja oli melko haasteellinen epätasaisuuksineen. Alussa sai vähän hakea parasta juoksukohtaa radalla. Juoksu ja vauhti tuntui hyvältä. Siksipä yllätys oli iso, kun takaa tultiin ohi vähän ennen kahden kilometrin kohtaa. Ohitus meni hyvin ja saatiin hyvä peesi. Pysyttiin aika hyvin maailmanmestarin perässä. Hetken päästä takaa kuului taas ääniä ja uusi ohitus. Olin seurannut omaa vauhtia kellosta ja nähnyt, että mennään meille ihan normaalia vauhtia. Nämä muut vaan menee aivan käsittämätöntä vauhtia. Yritettiin pysyä perässä mutta edessä oli melko pitkä loiva nousu, jossa edellä menevät repäisivät kaulaa kevyesti. Viimeinen 800 metriä juostiin peltoaukealla vastatuuleen maalin koko ajan siintäessä pellon toisessa reunassa. Vauhti pysyi melko hyvänä loppuun asti. Maalissa ei voinut kuin ihmetellä, kuin kovaa kärki menee. Keskivauhti heillä jopa yli 24 km/h!! Meidän aika reilulla 5 kilometrillä oli 14.36 ja se oikeuttaa ensimmäisen päivän jälkeen 10 sijaan, kärjestä vähän vajaa 2 minuuttia. Sijoitus on pieni pettymys mutta omaan suoritukseen olen suht tyytyväinen. Muut vaan menee paljon kovempaa. Spence veti tosi hyvin koko matkan, itsellä olisi jalka voinut olla vähän nopeampi. Huomiselle jää parannettavaa. Kisan jälkeen kevyet verryttelyt ja hotellille rentoutumaan ja valmistautumaan lauantain toiseen starttiin.

17.11. torstai

Aamulla käytiin pyörillä kiertämässä rata. Merkkaukset oli lähes valmiina. Alkuperäistä reittiä oli muutettu hieman ja matka oli lyhentynyt juoksijoilla noin 500 metrillä. Seuraavaksi oli ohjelmassa koirien lääkärintarkastukset. Kaikki kisaan osallistuvat koirat tarkastettiin, jalkoja taivuteltiin, suuhun katsottiin ja sydän kuunneltiin. Lisäksi tarkistettiin koirien mikrosiru, että kyseessä on oikea koira. Tarkastuksen jälkeen lähdettiin Spencen kanssa tutustumaan reittiin. Vetämällä ei saanut reitille mennä, kävellen hihnassa oli sallittu. Lenkin jälkeen Spencelle ruoka. Seuraava ruokailu onkin sitten noin 24 tunnin päästä. Tällä välillä juotetaan runsaasti nestettä.

Illalla oli kisojen avajaiset. Kaikkien osallistujamaiden kilpailijat menivät saattueessa kisatelttaan ja jokaiselle maalle soitettiin kansallislaulu. Muutama lyhyt puhe ja kisat oli avattu.

Kisastarttipäivien ajan majoitutaan hotellissa noin 15 minuutin päässä kisapaikalta.

 

16.11. keskiviikko

Spence nukkui autossa tyytyväisenä, kun aamulla päästiin autoille. Ilmeisesti yö oli mennyt hyvin, ei se ainakaan valittanut J

Auton rattiin hypätessä piti olla skarppina, että pysytään oikealla (siis vasemmalla) kaistalla. Onneksi edessä meni muita autoja, joita oli hyvä seurata. Kuitenkin, kun ensimmäinen rekka-auto tuli vastaan 95 kilometrin vauhdissa, pääsi vaistomaisesti huuto. Aivot noteerasi, että se tulee meidän kaistalla vastaan J

Satamasta ajettiin 100 kilometriä suoraan kisapaikalle katsomaan, miltä näyttää. Kisapaikka oli keskellä metsää eikä siellä kännykätkään kuuluneet. Paikalle oli jo suomalaisia ehtinyt varaamaan paikkoja, joten saatiin hyviltä paikoilta paikka. Ajatus oli lähteä tutustumaan reittiin juosten ja pyörillä mutta reittiä ei ollut vielä merkitty, joten meni lenkkeilyksi metsän eri reiteillä. Päivä otettiin rennosti jaloitellen. Keli oli tuulinen ja välillä paistoi aurinko ja välillä tuiskutti vettä. Lämpötila hieman 10 asteen alla mutta tuuli teki kelist kylmän. Jäimme yöksi kisapaikalle autoon.

15.11. tiistai

Tiistaina ajettiin Saksan läpi Hollantiin Hoek van Hollandin satamaan. Saksassa pysähdyin urheilukentälle vähän juoksemaan kevyitä vetoja. Paitsi, että kotona kartasta katsottu urheilukenttä oli portein suljettu. Kentän ympäriltä löytyi kuitenkin hyvät lenkkipolut ja siellä 45 minuutin lenkkeily teki terää.

Hollannin Utrechtiin saavuttiin ilmeisesti pahimpaan ruuhka-aikaan. 5-kaistaiset moottoritiet olivat aivan tukossa. Muutaman kymmenen kilometrin matkaan meni yli 2 tuntia. Löysä aikataulu alkoi pikku hiljaa muuttumaan suht tiukaksi. Noh onneksi satamaan ehdittiin hyvissä ajoin ja käytiin Spencen kanssa vielä tunnin hihnalenkki sataman ympäristössä. Laivaan ei saanut koiria viedä, joten Spence jäi autoon yöksi ja itse pääsin kunnon sänkyyn nukkumaan.

14.11.2016 maanantai

Aamulla vähän kuuden jälkeen laiva saapui Tukholmaan satamaan. Heti maihin päästyä Spencen jaloittelu. Tukholmassa oli lunta mutta tiet olivat sulat, rapa lensi. Muutama ruokapysähdys Ruotsin maalla sekä talvirenkaiden vaihto kesärenkaisiin. Saksassa ei nastoilla saa ajaa. Etelä-Ruotsissa alkoi aurinko paistamaan ja oli mukava ajella muuten niin tylsissä maisemissa.

Tanskaan mentiin siltaa pitkin. Tuuli riepoi aika kovasti ja tuntui isossa autossa paljon enempi kuin henkilöautossa, kun viimeksi mentiin yli. Tarkoituksena oli käydä pieni juoksulenkki tekemässä Tanskassa mutta keli muuttui tuuliseksi välillä melkein myrskyiseksi ja vettä tuli vaakatasossa. Ei tehnyt mieli lähteä sinne juoksemaan. Matkaa tehtiin aina Saksan Neumunsteriin asti, jossa syötiin iltapala ja yövytään autossa. Matkaan Hoek Van Hollandin satamaan on vielä 580 kilometriä. Matkalla on tarkoitus pysähtyä tekemään lyhyt juoksulenkki, ettei aivan puudu tähän autossa istumiseen.

Spencen ruokarytmi muutettiin nyt kisaan valmistavaksi. Saa nyt aamuisin isomman annoksen kuin illalla, normaalisti on toisin päin. Spence syö viimeisen aterian ennen perjantain sarttia torstaina 24 tuntia ennen starttiaikaa.

13.11.2016 sunnuntai

Matka alkoi noin kello 13:00. Autoon on pakattu evästä, vaatetta, kisapaikan kulkupeli ja kesärenkaat.  Saksassa ei nastoilla saa ajaa, joten pitää jossain matkan varrella vaihtaa rengassarjaa. Alun perin oli tarkoitus lähteä kesärenkailla liikenteeseen mutta etelän aikainen lumentulo muutti suunnitelmia.

Matka alkoi pysähdyksellä eläinlääkärillä, jossa Spence sai tarvittavat matolääkitykset matkaa varten. Sieltä matkattiin Turun satamaan ja Siljan laivaan kohti Tukholmaa.

Reissuun lähdetään hyvillä mielin. Kunto tuntuu olevan kohdillaan. Vajaa pari viikkoa on ollut hieman haasteellista treenaamisen suhteen lumen vuoksi. Vielä ei suksilla pysty menemään ja kickbikellä on vähän turhan riskaabelia hangessa mennä. Noh, ollaan juostu sitäkin enemmän metsälenkkejä lumihangessa ja itse olen päässyt hyvin juoksumatolla tekemään treenejä. Vähän haikeaa kyllä oli lähteä reissuun, kun muu perhe jäi kotiin. Spencen kanssa kahdestaan matkaillaan. Edessä on noin 1900 km suuntaansa matkustamista. Kaksi yötä laivassa ja yksi autossa. Kisapaikoilla ollaan keskiviikkona puolen päivän aikaan.