Kennel Abysmal

Matkakertomusta ensimmäisistä arvokisoista Spencen kanssa Norjan Savalenissa käytävistä valjakkourheilun talvilajien Euroopan Mestaruuskisoista 3. – 6.3. Osallistumme Spencen kanssa koirahiihtoon sekä yhdistettyyn (pulkka + koirahiihto). Kisojen viralliset sivut löytyvät osoitteesta http://em-2016.no.

Menossa mukana

---

 

6.3.2016 sunnuntai

Kisojen päätöspäivänä kisattiin hiihtojen osalta viestikilpailu. Suomen ykkösjoukkue nappasi pronssimitalit. Voiton vei Norjan kolmosjoukkue, jossa hiihti Norjan juniorit!
Spencen kanssa hiihdettiin Suomen kakkosjoukkueessa toinen osuus. Matkaan päästiin joukon loppupäässä ja saatiin mennä rauhassa omaa vauhtia lähes koko 7,5 km:n matka. Loppuosalla saavutettiin edellä meneviä ja ohitettiin kaksi kisaajaa. Ohitukset menevät hyvin mutta, kun edelle päästy, niin ei meinaa oikein löytyä heti vetoa. Nyttenkin molemmissa ohituksissa pälyiltiin taaksepäin ja jonkun matkan päästä veto taas jatkuu hyvänä. Tuota pitää nyt koittaa parantaa. Joukkueen sijoitus lopputuloksissa 13.
Tässä viestihiihdon yhteislähtö: https://www.youtube.com/watch?v=HNEdKOYmVU4

Oman suorituksen jälkeen pääsi seuraamaan livenä jännittävää 4-koiran valjakkoluokan massalähtöä. 21 valjakko eli 84 koiraa huutaa malttamattomana matkaan pääsyä samanaikaisesti. Äkkiseltään luulisi, että seurauksena olisi sekasorto mutta nätisti meni koko joukko sulassa sovussa reitille. Video lähdöstä https://www.youtube.com/watch?v=gcz5QSmQPMo

5.3.2016 lauantai

Kolmas päivä Savalenissa alkoi jo kello 5:15. Kilpailun startti oli jo 9:30, joten ajoissa piti käyttää Spence pihalla ja antaa juoma. Sen jälkeen ehti vielä tunnin verran torkkua ennen aamupalaa. Päivä valkeni yön sankkojen lumisateiden jälkeen aurinkoisena.

Kisapaikalle mentiin tuntia ennen starttia ja huomattiin, että latukoneet lähtivät juuri sillä hetkellä vasta tekemään latuja ja yhdistetyn lähtö- ja vaihtoalueita. Pikkaisen epäilytti, että näinköhän ehtivät ennen starttiaikaa saada kaiken valmiiksi mutta kello 9:30 oli kaikki valmiina.

Yhdistetyn lähtö tapahtui yhteislähtönä kahdesta rivistä. Meidän lähtöpaikka oli taaimmaisessa rivissä keskellä. Siinä, kun 15 koiraa huutaa ja riuhtoo enempi tai vähempi lähtövimmoissaan, niin ainakin meikäläisellä se pikkaisen pistää hirvittämään, että mitä lähdöstä tulee. Muutaman viikon takaisten SM-kisojen startin kolarista oli takaraivoon jäänyt pieni jännitys tästä tilanteesta. Niinpä päätin nyttenkin jäädä suosiolla porukan peräpäähän enkä lähde joukon keskelle pyrkimään. Lähtö meni kaikkien osalta hyvin. Ensimmäisessä nousussa norjalainen kaatui keskelle uraa ja siinä moni joutui kiertelemään hieman. Ensimmäisellä järven jää osuudella hiihdettiin hyvässä letkassa ja meillä olisi ollut vauhtia enempikin mutta ei lähdetty kapealla uralla ohittamaan. Perässä oleminen kuitenkin kostautui pahemmin ensimmäisessä jyrkässä nousussa, jossa osa koirista pysähtyi keskelle mäkeä ja jäimme niiden taakse jumiin. Jonkun verran paloi aikaa ja muut pääsivät pienelle karkumatkalle. Vaihtoon tultaessa Spence olisi ollut menossa jo maaliin, kun piti mennä vaihtoalueelle. Siinä jouduin kahteen kertaan pysähtymään ja pulkan aisoista ohjaamaan oikeaan suuntaan. Pulkan irroitus ja siirtyminen naruosuudelle meni mallikkaasti. Kannatti sitä Rovaniemellä reenata ennen kisoja. Edellisen kerran kisassa vaihto kesti noin 37 sekuntia, nyt varmaankin sen alle 7 sekuntia. Vaihdossa myös ohitettiin yksi edellä menneistä. Naruosuudelle lähdin luottavaisin mielin. Alusta alkaen veto oli hyvää ja melko pian saavutettiin edellä mennyt Marko Viitahalme. Järven jäällä taas nätti ohitus mutta ohituksen jälkeen pientä pälyilyä taakse päin. Seuraavassa jyrkässä ylämäessä ohitettiin seuraava edellä mennyt. Spence veti mäet hyvällä laukalla, kun toinen ravasi ja pysähtyi keskelle mäkeä. Mäet tuntuu meillä kulkevan hyvin. Loppumatkasta saatiin vielä yksi ruotsalainen kiinni ja lopulta ohi, kun hänen koiransa pysähtyi tarpeille ladun varteen 🙂

Maalissa kymmenentenä ja kärkeen eroa 2.28. Rohkeammalla alulla olisi varmaan ainakin eroa saanut paljonkin pienennettyä. Siinä on kehittämisen paikka meillä selvästi! Kuitenkin tyytyväinen olen näihin kahteen yksilöstarttiin. Spence veti koko ajan hyvin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Suomen menestys tänään oli hienoa. Naisten yhdistetyssä Maija Nivala otti hienosti Euroopan mestaruuden ja miehissä Vesa-Pekka Jurvelin pronssia tiukassa neljän hiihtäjän loppukiritaistelussa. Alla videokuvaa miesten ja naisten yhdistetyn kisasta. Meitä ei videolla näy.

Tarkoitus oli lähteä kotimatkalle heti sunnuntai aamusta mutta, kun kutsu kävi Suomen kakkosviestijoukkueeseen sunnuntaille, alkoi paluumatkan uudelleen järjestely. Onneksi Tallink Siljalla onnistui vaihto myöhempään laivaan ja hotelliinkin sopii jäädä yhdeksi lisäyöksi. Huomenna sitten aamusta startataan viestin kakkososuudelle. Otetaan näistä karkeloista kaikki ilo irti ja laitetaan vielä kerran kaikki peliin 🙂

Illalla osallistuttiin vielä banquet – illalliseen, johon oli kutsuttu kaikki kilpailuihin osallistuvat kilpailijat ja avustajat. Paljon oli mukana porukkaa mutta aikaisin porukka alkoi poistumaan huomiseen valmistautumiseen (koirien juottamiseen sekä ulkoiluttamiseen).

Alla kuvia päivän tapahtumista

4.3.2016 perjantai

Kisa-aamu alkoi Spencen juottamisella. Kevyt aamupala itselle ja sitten kisapaikalle vielä testaamaan suksia. Illasta oli jäänyt pieni epäilys luistoa kohtaan mutta, kun pääsi kokeilemaan suksia, olivat ne huomattavasti paremmat aamun kelissä. Liukkaampi luisto oli omassa ”ykkösparissa”, joten hyvillä mielin pystyi suksiin kisassa luottamaan.

Itselle kisa-aamuna yksi jännityksen paikka on aina, että vääntääkö Spence tortut ennen starttia. Maha pitäisi olla mahdollisimman tyhjä ennen suoritusta, ettei matkalla tarvi pysähtyä. Nyt tyhjennys tapahtui 1,5 tuntia ennen starttia, joten senkin puolesta mieli sai rauhan 🙂

Kisaan lähdettiin kolmantena ja kun lähtöväli oli vain 30 sekuntia, ei lähtöalueella tarvinnut kauaa odotella. Takaa oli tulossa kovia menijöitä, joten odotettavissa oli, että jossain vaiheessa joudutaan ohitettavaksi. Olin miettinyt, että jos ensimmäinen 7,5 km:n lenkin aikana kukaan ei tule ohi, niin hyvin menee. Alusta alkaen huomasi kuitenkin, että nyt kulkee paremmin kuin koskaan. Järven jäällä mentiin 2,5 km:n pätkä, joka hapotti jaloissa aikalailla. Latu oli melko pehmeä ja sitä oli välillä vaikea hahmottaa. Järviosuuden jälkeen tuli reitin kovin nousu, joka kuitenkin tuntui mukavalta verrattuna jäällä hiihtämiseen. Hieman nousun jälkeen laskettiin saman verran alaspäin. Tässä laskussa on tiukka s-mutka, josta jälkimmäinen mutka kääntyy yli 90-astetta. Tuossa sai mennä kieli keskellä suuta, että pysyi tolpillaan. Hattua nostan valjakoille (4 – 8 koiraa), jotka tuon kohdan suorittivat! Ekan kierroksen loppuvaiheilla näki selvästi, että edellä meneviä on tavoitettu ja perässä tulevat ovat saavuttaneet meitä. Toiselle kierrokselle lähdettiin eikä kukaan ollut vielä tullut ohi, joten hyvin meni 🙂 Kierroksen alussa olevassa alamäessä saavutettiin Spencen kanssa oma nopeusennätyksemme tähän asti, 40,2 km/h. Toisen kerran jäälle mentäessä oltiin ajettu kiinni edellä lähtenyt espanjalainen ja ohi päästiin hyvin mutta sitten Spencellä vähän vauhti hiipui, kun piti pälyillä taaksepäin ohitettua koiraa. Muutama sata metriä mentiin heikommalla vedolla mutta sitten taas löytyi oikea vaihde. Reilun 10 kilometrin kohdalla tuli Vesku ja norjalainen ohi jyrkässä ylämäessä. Koitettiin päästä peesiin roikkumaan mutta ei pysytty. Puoli minuuttia jäätiin vielä lisää loppumatkalla näistä. Spencen veto kuitenkin säilyi hyvänä loppuun asti ja maalilinja ylitettiin suoritukseen tyytyväisenä. Sijoitus 10. kovassa joukossa. Eroa Euroopan (ja todennäköisesti myös maailman) parhaisiin tuli lopulta 2.01 ja pronssiin 1.37. Nuorelle koiralle ja untuvikkokisaajalle mielestäni kelpo suoritus. Ei tuo ero mikään tekemätön paikka ole 🙂

Kisan jälkeen Spencelle ruokaa ja hotellille lepäämään.

Illalla punnittiin koira ja pulkka valmiiksi huomista yhdistetyn kisaa varten. Spencen paino 33 kiloa tuo pulkalle painoksi 23,5 kiloa.

Punnituksen jälkeen käytiin vielä joukkueenjohtajan johdolla läpi yhdistetyn lähtö- ja vaihtokuviot. Sukset piti myös valmistaa valmiiksi. Toisiin jätin eilen laitetut voiteet ja toisiin uusin tämän päivän voiteet. Ilta päättyi kuitenkin sakeaan lumisateeseen, joten suksia ei hyödyttänyt testata. Aamuksi on kuitenkin luvattu pikku pakkasta ja auringon paistetta.

Iltapalalla hotellin (Savalen Fjellhotell & Spa) ruokatarjoilut oli taas kerran huippuluokkaa! Tänne vois joskus tulla vain ”tankkausreissulle”  🙂

Ja illan päättää reissun ehdottomasti haastavin toimenpide, piilareiden poisto. Kotona Miia hoitaa tämän mutta nyt ei ole auttavia käsiä. Ehkä pitää respasta pyytää apua 🙂

 

3.3.2016 torstai

Tänään oli meillä toimeton päivä. Vuorossa oli pulkkaluokat, johon ei Spencen kanssa osallistuttu. Säästellään voimia tuleviin koitoksiin 🙂 Naisten pulkkaluokassa Maija Nivala toi Suomeen pronssia. Miehissä norjalaiset valloittivat kaikki palkintosijat. Viralliset tulokset löytyvät osoitteesta http://em-2016.no/wp-content/uploads/2016/03/EC-2016-Official-Results-Day-1-3rd-March.pdf

Illalla voideltiin sukset ja vähän testailtiin niitä. Ihan ei ollut vielä paras mahdollinen luisto mutta kokeillaan vielä aamulla uudestaan, josko tilanne olisi muuttunut. Ladut vedettiin illalla tampparilla ja aamulla keli on hieman kylmempi. Ainakin toisiin suksiin on vielä kikkoja jäljellä.

Huomenna startataan kolmantena miesten sarjassa kello 11:01 numerolla 75. Lähtöväli on vain 30 sekuntia, joten tiuhaan tahtiin lähtee ukkoa ja akkaa ladulle.

Tässä muutama kuva päivältä.

Näkymä hotellin ravintolasta. Tuolla järven jäällä mennään 2,5 kilometrin pätkä kisassa.

Spencen kanssa kulutettiin aikaa käveleskelemällä hotellin ympäristössä

Kisastadion, jossa on lähtö, maali ja yhdistetyn vaihtoalue

Suomen joukkueen kokous menossa.

Huominen lähtönumero ja chippi

 

2.3.2016 keskiviikko

Tänään saavuttiin Norjan Savaleniin valjakkourheilun talvilajien Euroopan Mestaruuskisoihin. Matka Suomesta taittui laivalla Tukholmaan ja sieltä autolla 680 kilometrin matka Uppsalan ja Falunin kautta Savaleniin. Tukholmassa lunta ei ollut lainkaan. Matkalla sitä oli aluksi jonkun verran

Sitten oli metrin verran

Lopuksi muutama kymmenen senttiä. Viimeiset 200 kilometriä oli melko kurjaa ajettavaa. Tiet oli jäässä ja mutkaisia, muita autoja ei juurikaan näkynyt ja kännykässäkään ei välillä ollut kenttää. Siinä olisi ollut ihmettelemistä, jos olisi auto hyytynyt.

Perille päästyä, piti käydä heti Spencen ilmoittautumiset hoitamassa ja näyttämässä rokotustodistukset. Sen jälkeen hotellille syömään. Hotellihuoneen hintaan kuuluu täyshoito (3 ruokaa päivässä). Näköjään ovat varanneet oman pöydän koko loppuviikoksi 🙂

Ruokavalikoima tukee hyvin valmistautumista kisastartteihin.

Savalen on pieni kylä noin 700 metrin korkeudessa. Täällä ei ole juuri mitään, kauppa ja huoltoasemat ovat noin 20 kilometrin päässä. Hieno hotelli ja paljon mökkejä täältä löytyy. Luntakaan täällä ei tällä hetkellä ole paljon. Vaikka pakkasasteita oli tänään vain 2, oli lumi kuivaa kuin kovalla pakkasella. Se narisee kenkien alla ja on kevyttä. Ilmeisesti tuulen vire ja korkea ilmanala saa tämän aikaiseksi. Voitelua miettiessä, ei tarvitse lämpömittaria katsoa.

Reittiä on jouduttu muuttamaan alkuperäisestä lumen vähyyden vuoksi. Alkuperäisessä reitissä oli mukana lähes kilometrin mittainen nousu, jossa nousukorkeutta oli noin sata metriä. Tuo mäki on nyt jäänyt pois ja tilalle tullut 2,5 kilometriä järven jäällä hiihtämistä. Reitillä ei nyt ole kuin yksi kohtalainen nousu.

Kävin kiertämässä reitin kertaalleen itsekseni. Stadion alue on laaja ja siinä on hyvä lähtösuora. Melkein heti stadionin jälkeen on melko vauhdikas lasku, jonka pohjalla oli jäätä. Toivottavasti tuohon kohtaan saadaan lunta ennen kisastartteja. Reilun kilometrin kohdalta lähdetään järven jäälle, jossa ainakin vielä tänään oli melko vähän lunta ja suksi tökkäsi pari kertaa. Jäällä lumi oli tuiskuttanut paikka paikoin polanteita ja latu oli muutenkin hieman kuhmurainen. Melkoinen vinkka kävi myös. Toivottavasti se olisi meille koko ajan myötäinen 🙂 Maisemia ei nyt illan pimeydessä päässyt näkemään mutta veikkaan, että ympärillä on melkoiset vuoret. Jäältä takaisin maalle tultaessa tuleekin vastaan radan ainoa merkittävämpi nousu. GPS:n mukaan nousu on noin 700 metriä pitkä (välillä pieni tasanne) ja nousukorkeutta on noin 60 metriä. Tiukkoja mutkia radalla on muutama, joista tiukin on noin 5 kilometrin kohdalla. Siinä pitkässä alamäessä käännytään ensin loivasti vasemmalle ja sitten tiukasti oikealle yli 90 asteen mutkaan.  Tuosta mutkasta mäki jyrkkenee edelleen ja melkein perään pitkä loiva vasen. Siinä saa varsinkin pulkan kanssa olla tarkkana, 8-koiran valjakoista puhumattakaan.Loppumatka onkin sitten melko lupsakkaa tasamaahiihtoa. Välillä latu-ura on jopa 10 metriä leveää. Maalia ennen on vielä pieni silta ylitettävänä, jossa on pieni nyppylä. Siihen pitäisi sitten viimeiset voiman rippeet karistaa 🙂

 

GPS käppyrä 7,5 kilometrin reitistä, joka kierretään kahteen kertaan miesten hiihtostarteissa.